keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Reissumies - Tai pieni pyöreä, molemmat on ihan hyviä

Hellurei!

On lupauksien lunastamisen aika, tässä kuvausta reissuistani sekä Uudessa-Seelannissa että Australiassa! Blogissa on paljon kuvia, mutta vain murto-osa ottamistani. Jos jotakuta kiinnostaa niin kysymällä saa lisää :)

Alkuun koulupäivitys, tällä viikolla alkoi block 2. Kursseina minulla on tässä blockissa Introduction to Finance sekä Management, molemmissa sama luennoitsija. Meno jatkuu aika negatiivisena; ensimmäinen luento oli rakenteilla olevassa koulun kutoskerroksessa, jossa yhteen huoneeseen oli tungettu kolme luentoa ja kaksi raksamiestä. Muiden luennot sekä akkuporakoneen surina ovat tunnetusti parasta keskittymisapua. Iltapäivän luennolla kaksi paikkaa itsestäni oikealla oli heppu joka päätti ottaa pikku nokoset kuorsauksen kera. Ja luennoitsijan lupaama kymmenen minuutin tauko oli lopulta 40 minuuttia. Täsmällistä.

Uni vaikutti maistuvan hyvin
Reissuni aloitin perjantaina 10.3. lentämällä Aucklandista Christchurchiin. Kämppiksen pelottelut laukkujen takavarikoista ja vieressä kannabistaan lattialle pudottavista kanssamatkustajista olivat onneksi turhia, kun Jetstar kyyditti minut turvallisesti kohteeseen. Sieltä tarkoituksena oli ottaa vuokra-auto heti laskeutumisen jälkeen, mutta täysin unohtunut ajokortin käännös sekä jokin tuntematon virhe viivästyttivät kentällä oloani parilla tunnilla. Kun lopulta autoon pääsin, oli ensimmäinen ajatus, että mä varmaan kuolen täällä. Tien toisella puolella ajaminen tuntui todella oudolta, mutta hetkisen jälkeen se tuli luonnostaan. Ryhmittymisiä sunmuita ei tarvinnut juuri ajatella. Samana iltana käväisin pienessä ranskalaistaustaisessa kaupungissa nimeltään Akaroa; kiva pieni kaupunki ja mukiinmenevät maisemat. Yöksi ajoin Christchurchin länsipuolelle ja nukkumapaikkana auto, rahan säästämiseksi.

Urhea sotaratsuni, Toyota Yaris KDN400

Näkymiä matkalta Akaroaan
Aamulla herätessäni oli ulkona alkanut sataa vettä, joka toimiikin tarinassani kantavana teemana lähes loppuun saakka. Matka jatkui siitä kohti Arthur's Passia ja länsirannikkoa. Matkalla pysähdyin Castle Hillin puistossa, jonka vetonaulana ovat mitä monimuotoisemmat kivanmurikat. Kukaan ei oikein tiedä, miten ne ovat sinne joutuneet.



 Sen jälkeen pysähdyin vielä maanalaisen joen luona(jonka nimeä en muista). Hieno virta oli; kirkas vesi ja iso luola.

 Itse Arthur's Passissa sade yltyi pahaksi ja näkyvyys näköalapaikoilta oli surkea. Onneksi viihdykkeenä olivat Kea-papukaijat, joita asuu ainoastaan eteläsaaren vuoristossa. Yhdellä oli pullonkorkki, jolla muutkin olisivat halunneet leikkiä. Kuvassa yksi, joka ei saanut. Vetäytyi miettimään elämän saloja auton taustapeilin päälle.

Arthur's Pass hieman lievemmällä sateella.

Joku ranta länsirannikolle saavuttaessa
 Länsirannikolla ensimmäisen päivän ohjelmaan kuului Punakaiki Rocks, jälleen mystinen muodostelma; kukaan ei tiedä miksi kalliot ovat kuluneet näyttämään noin kerrostuneilta.
Punakaiki Rocks

Ja ranta lähimailla


 Tiistai-aamun vesisateen lomasta löysin tieni Monteiths-panimon tiloihin tehdaskierrokselle. Tottakai kokemukseen kuului muutama tuoppi olutta, jonka lisäksi ostin itselleni lounasta. Kallista kun piru, mutta alla olevan kuvan lihan oli yksinkertaisesti täydellistä.


Tämän jälkeen aloin luovia kohti etelää ja jäätikköseutua. Kokemuksen osittaisena pilaajana toimi, yllätys yllätys, sää. Vesisade taukosi vain paikoin ja sen takia parhaat näkymät ja kuvat jäivät saamatta. Kaiken lisäksi sade alkoi loppua juuri kun olin Franz Josefin luona, mutta kylmä kangisti puhelimeni. Näkymät siis sain, mutta kuvat jäivät pois.

Jäätikön sulamisvesien muodostama joki ja nätti vesi

Näkymä menomatkalla Franz Josefille...

...ja poistullessa. Olisi ollut aika paljon nätimpää ylhäälläkin.

Franz Josef niin läheltä kun sai mennä

Seuraavana aamuna Fox Glacier, joka oli saanut päälleen kivivyöryn ylärinteestä

Matkalla oli myös muistutus, ettei niitä putoavan tavaran varoituskylttejä ihan turhaan sinne laiteta
 Jäätiköiden jälkeen suuntasin sisämaahan kohteenani Queenstown. Aikaa kuitenkin oli hieman ylimääräistä, joten päätin ottaa pienen kiertotien Mount Cookille ja Lake Tekapolle pohjoisempaan. Lake Tekapoa kaduin(se oli oikeasti vaan järvi) mutta vuorta en. Vaikka pilvet olivat matalalla, niin sain pienen maistiaisen maan korkeimmasta huipusta. Oli ajamisen arvoista.
Ensimmäinen auringonpilkahdus perjantain jälkeen; tiistaina n. klo 17.

Mount Cookin rinnettä

Mount Cookilta poisajaessa pilvet alkoivat väistyä ja vuoret näkyä hieman paremmin.
 Päivällä pääsin viimein Queenstowniin, maan seikkailupääkaupunkiin. Kaikki yöt autossa vietettyäni päätin jättää suunnitellun benji-hypyn tekemättä ja sen sijaan suuntasin ensimmäisenä iltana gondolihissin avulla vuoren huipulle sekä Luge-radalle(https://www.youtube.com/watch?v=pXNE-HFn5hc) ja seuraavana aamuna helikopterikyydille Remarkables-vuorijonolle, jossa kuvattiin osa Lord of the Ringsin Mordor-kohtauksista. Lame claim to Fame.
Näkymä Queenstownin Gondolan huipulta

Huipun galleriassa oli näytillä karkeista(Jelly Beans) tehtyä taidetta

Kopteri myös laskeutui vuorenhuipulle. Kivat näkymät



Southern Alps helikopterista kuvattuna. Edellisenä aamuna olin vuorijonon toisella puolella.
 Queenstownin jälkeen ajoin Te Anauhun ja valmistelin matkaani seuraavaan kohteeseeni, Milford Soundiin. Te Anaussa kiipesin kolme tuntia vuoren huipulle, josta alla oleva kuva on otettu. Ja tässä vaiheessa väsymys oli niin suuri, että päätin majoittua ensimmäistä kertaa hostellissa. Milford Sound on kuuluisa paikka, jossa on paljon vuonoja, eläimiä ja vaikka mitä. Alla kuvat juuri ennen satamaan pääsyä(kävin siis vuonoristeilyllä), paikallisten hylkeiden lepopaikasta sekä Kissing Turtles nimisestä kalliosta. Miksiköhän se on nimetty suutelevien kilppareiden mukaan... Lisäksi mukana vesiputous, jonka alle alutta ajoi. Vesi tulee putoukseen suoraan jäätiköltä, joten olimme ensimmäisiä ihmisiä, jota vesi koskaan koskettaa.
Te Anau

Milford Sound, satama tuosta hetki oikealle

Hylkeitä vedessä

Kissing Turtles

Vesiputous

Viimeisinä kohteinani eteläsaarella olivat Invercargill ja Bluff; vanhat satamakaupungit, ja yhdet maan eteläisimmistä kaupungeista. Tottakai oli pakko käydä myös kaikkein eteläisimmässä paikassa eli Slope Pointissa. 

Näkymä Bluffin tähystyspaikalta


Hetken saisi purjehtia
 Reissun huipennuksena oli Dunedin, kaupunki, joka oli toinen vaihtoehtoni kun valitsin kampusta. Satuin kaupunkiin St. Patricks Dayn aikaan ja ainakin sillä perusteella valitsin väärin. Kaupungissa oli aivan järkyttävän paljon opiskelijoita, kolme yliopistoa ja kaksi polyteknillistä. Meno näytti kivalta... Ehkä olisin nauttinut siellä olosta enemmän. Mutta turha märehtiä. Aktiviteetteina täällä oli kierros Cadburyn suklaatehtaalla(kyllä, oli ilmaista suklaata) sekä luontokierros, jossa pääsi luonnossa näkemään albatrosseja, merileijonia sekä pingviinejä.

Albatrossit nähtiin, vaikka sää yritti jälleen kerran sabotoida


Merileijoniin jäi juuri ja juuri hajurako 
Pingviineihin olisin voinut mennä lähemmäksikin. Ihania otuksia

Eteläsaaren keikkani loppui lauantai-aamuna, kun lentoni kulki Wellingtonin kautta Aucklandiin. Kuuden tunnin vaihtoni aikana kävin tsekkaamassa nopeasti Wellingtonin keskustan ja virkistin armeijamuistoja kulkemalla reppu sekä etu- että takapuolella, vähän kun tetsari olis ollu päällä.
 Sunnuntaiaamuna oli vuoro suunnata Australiaan ja Sydneyyn. Tänne olin jo ennakkoon ostanut elämyspassin, jolla pääsi muutamaan nähtävyyteen; Sea-Life Sydney akvaario, Madame Tussauds vahanukkegalleria, Sydney Eye näköalatorni sekä Sydney Zoon pieni sataman toimipiste.

Medusan isku

Tarinan mukaan merimiehet luulivat tätä eläintä merenneidoksi...

Pingviini! Vähän lähempää tällä kertaa :)
 Kohokohtina olivat ilmaisen alkoholin kahden tunnin risteily Sydneyn satamassa sekä ehdottomasti oopperatalon sekä Harbour Bridgen näkeminen. Häkellyttävän hienoja rakennuksia. Toisena päivänä oli vuorossa päiväretki Blue Mountainsille sekä Featherdalen villieläinpuistoon. Täällä pääsin hipeltelemään koalaa ja kenguruita, joista jälkimmäiset vaelsivat vapaana puistossa, Ja niitä sai ruokkia ostetulla ruoalla.
Oopperatalo oli ehkä pysäyttävin näky

Minä ja Rubern


Blue Mountains

Vuorilla oli pikkukaupunki, jossa oli tämänniminen kauppa sekä teepannumuseo. Hellyttävää.

Sydney Harbour Bridge

Näkymä Sydney Eyestä
 Sydnestä lähdin eteenpäin tiistai-iltana ja reissun trendin mukaisesti muutama tunti ennen lähtöäni alkoi kaatosade. Kaupungissa oli ehkä liukkaimmat koskaan kokeneeni kadut. Vanhukset eivät varmaan uskalla liikkua siellä sateella. Seuraavana listassa Canberra; vierailukohteena Australian parlamentti sekä paikallinen sotamuseo(joka oli ehdottomasti paras näkemäni) Täällä oli myös ensimmäistä kertaa enemmän aikaa tutustua paikallisiin. Ja tylsyydestä johtuen tein myös jotain sellaista, mitä ei ikinä pitäisi sen takia tehdä... Mutta ei siitä sen enempää.
Australian parlamenttirakennuksen julkisivu

Sotamuseo oli täynnä tällaisia 3D-malleja taisteluista. Erittäin havainnollisia, itselleni ei vaan neljä tuntia täällä ollut tarpeeksi,

Myös monenlaisia esineitä oli tarjolla, kuten tykistökeskityksen runtelema konekivääri.
 Canberrasta pääsin sitten siihen syyhyn, miksi oikeastaan koko maahan menin: F1 ja Australian GP Melbournessa. Sanat eivät oikein riitä kuvaamaan miten paljon nautin siellä olemisesta, joten laitan tähän vain kuvia. Kiitokset jos jaksoit tänne saakka lukea! Ensi kertaan, jos sitä tulee.
Felipe Massa, nimmari saatu sunnuntaiaamuna

Sebastian Vettel lauantain harjoituksissa

Nico Hulkenberg

Max Verstappen

Christian Horner ja Adrian Newey

Alain Prost(ensimmäinen saatu nimmari) sekä kaikkia haatatellut Mark Webber

Sebastian Vettel. Jonka allekirjoitus oli kymmenen sentin päässä

Daniel Ricciardo, joka jakoi nimmarin aikalailla kaikille sitä haluaville

Valtteri Bottas kisan alussa

Kimi Räikkönen kisan alkuvaiheessa




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti