Reissuception - Reissuja reissun sisällä

Morjensta vaan, lukija(t)! Pari viikkoa on taas lusittu syvässä etelässä ja mitä uutta on jäänyt käteen?

Ihan ensimmäisenä kronologisessa järjestyksessä on nousu SkyToweriin kaupungin keskustassa sekä päiväreissu Aucklandin eläintarhaan. Oli yksi mukavimmista eläintarhoista missä olen käynyt, sopivan pieni ja eläimiä oli kuitenkin monipuolisesti. Ehdottomana kohokohtana tottakai Kiwi-linnun näkeminen. Kuvaa en voi teille laittaa, koska en sellaista saanut; yöeläimenä Kiwin majoitustila oli sysipimeä. Mitä voin teille kertoa on se, että se otus oli paljon isompi mitä olin kuvitellut! Minulla oli mielikuva viiriäisen kokoluokkaa olevasta pikku pallerosta, mutta sehän olikin samaa säkäkorkeutta kuin pienehkö koira, esmes terrieri tai ehkä jopa vähän isompi. You live, you learn.

Näkymää SkyTowerista sataman suuntaan

Mangustit on aina yhtä huikeita otuksia

Ihan oikea Emu. Ei ole emuloitu.

No, seuraavana mielessä on koulunkäynti täällä. Viime kirjoituksessani en ollut kovinkaan suuri fani, enkä oikein voi väittää olevani vieläkään. Kurssit ovat edenneet mutta hirveästi uutta en kummankaan aihepiireistä koe oppineeni. International Marketing on kursseistani selvästi haastavampi ja mielenkiintoisempi, ja uuden ryhmäni opettaja on selkeästi edellistä asiallisempi. Ensimmäisessä raportissa piti tehdä arvio siitä, miten jotain Aucklandilaista tuotetta voitaisiin viedä itse valittavalle markkina-alueelle. Itse valitsin viedä punaviiniä Suomeen, mikä oli ehkä pienoinen virhe.  Jo pelkän Suomen alkoholilainsäädännön selostaminen 2500 sanaan oli haastaava ja mukaan piti ympätä vielä milloin minkäkinlaista analyysiä. Well, in the end omat sepustukseni riittivät saamaan 78/100, mikä huhujen mukaan oli kurssin paras. Sinänsä ei ihme, sillä kurssitovereiden käytös muistuttaa edelleen enemmän alakoulua kuin korkeamman asteen oppilaitosta; porukka saapuu pääosin myöhässä alkuajasta riippumatta ja välillä opiskelurauha on hakusessa. Välillä taas saa oikein yrittämällä yrittää saada vastausta yhtään mihinkään.

9.2. oli vuorossa myös toisen kurssini, Principles of Leadershipin, ensimmäinen ns. välikoe. Koko kurssi vaikuttaa suhteellisen heikolta; kaikki luennot käydään asioita läpi metodilla "toista papukaijana kaikki samat lauseet mitä opettaja". Ja kaikkeen argumentti on ollut, että tarvitset tätä tietoa kokeessa. Koulun mainoksissa näkyvä tosielämään valmistaminen on etenkin tältä kurssilta loistanut poissaolollaan. Välikoe oli mielestäni myös aikalailla turha. Se koostui kolmesta samanlaisesta case-harjoituksesta, joita oli käsitelty luennolla. Eikä vain samanlaisesta, vaan samasta. Edes kohdehenkilöiden nimiä ei ollut muutettu. Erittäin hyödyllinen tentti kun luennoilla on jaettu mallivastaukset kaikkiin kysymyksiin.

Muilla rintalmilla menee kouluun verrattuna suhteellisen hyvin. Kämppisten kanssa välit ovat hyvät ja ilman opiskeluja olisi aikaa varmasti hengailla enemmänkin. Kämppä pysyy myös siistinä ja juttua riittää, vaikkakin yhdellä kämppiksellä on sen verran ovela brittiaksentti että välillä en saa mitään selvää. Ostin täällä myös kitaran, jota rämpytellessä sujuu lyhyitä hetkiä kuntosalilla käymisen ja opiskelun lomassa. Sää on helllinyt pääosin n. 25 asteen lämpötiloilla ja riittävällä määrällä auringonpaistetta.

Vapaa-ajan viettoon ei ole ollut ongelmia. Kahden edellisen viikon maanantait ovat olleet vapaapäiviä, joten viime viikonloppuna päätin ottaa ilon irti pitkästä viikonlopusta ja lähdin pienelle reissulle. Tarkemmin ensin pariksi päiväksi Taurangaan ja sen jälkeen samanlaiselle stintille Rotoruaan. Taurangassa nähtävänä oli lähinnä Mount Maunganui, jolle kipuamiseen meni suunnilleen tunti. Samalla sain kivuliaan muistutuksen siitä, ettei aurinkorasvaa parane unohtaa... Rintakehä muistuttaa tällä hetkellä todella paljon enemmän kauhuleffan maskeerausta kuin ihmishoa. Toisena päivänä Taurangassa oli vuoro loikoilla vuoren vieressä olevalla huikealla rannalla ja käydä ensimmäistä kertaa uimassa Tyynessä Valtameressä. Ei kyseessä turhaan ole yksi maan parhaista surffirannoista: vaikka itse en vielä laudalle ehtinytkään, pystyi aaltojen voiman tuntemaan hyvin ihan jo vain uimallakin :)

Uimarannan toinen pää nähtynä Mt. Maunganuilta. Itse oleskelin seuraavana päivänä kuvan oikeasta reunasta vielä vähän kauemmas.

Näkymät vuorelta eivät olleet hullummat. Yksi hyödyllisimmistä puhelimen ominaisuuksista täällä on ollut kameran panoraama, maisemista saa paljon paremman käsityksen sen avulla.

Rotoruassa oli tekemistä paljon enemmänkin. Kyseessähän on Uuden-Seelannin "Maoripääkaupunki" ja se sijaitsee vulkaanisella alueella. Tämä takasi sen, että tekemistä riitti. Ensimmäisenä päivänä Rotoruassa oli toki pakollinen Hobbiton-vierailu. Ja se oli ihan jotakin muuta; se detajien määrä, jonka Peter Jackson onnistui elokuvaan laittamaan oli ihan uskomaton. Ja Hobitti-trilogiaa varten koko paikka rakennettiin uudelleen, tällä kertaa pysyväksi. Kun ensimmäisellä kerralla kaikki rakennettiin vanerista ja polystyreenistä, nyt oli aika käyttää oikeaa puuta, kiveä ja sellaista. Olisi ollut täysin mahdollista uskoa, että hetkenä minä hyvänsä jostain voisi hypätä ihkaoikea hobitti eikä edes säikähtäisi.

No words needed.

Green Dragon, tuttu kievari elokuvista. Saimme maistaa ilmaiseksi täällä tuotettua olutta.

Hobbitonin jälkeen päätin hypätä vielä toisen kiertoajelun kyytiin, tällä kertaa toisen maailmansodan aikaiseen maihinnousuajoneuvoon, joka oli muokattu turisteille sopivaksi. Sen kyydissä ajeltiin läpi neljä lähiympäristön järveä, jotka kaikki sijaitsivat uinuvien tulivuorten kraatereissa. Viimeisin iso purkaus näissä oli ollut 1800-luvulla ja seuraava odotettavissa vasta pitkän ajan kuluttua. Tätä opas hoki meille paljon kierroksen aikana. Jopa huolestuttavan paljon...

Onboard "The Duck"

Kolme tulivuoren huippua, jotka näkyivät viimeiseltä järveltä.

Yksi järvistä oli nimetty innovaatiopuuskassa Siniseksi järveksi. En kyllä tiedä miksi ;)

Reissun viimeisenä päivänä oli vuorossa raissaaminen läheiseen Waiotapun Thermal Wonderland -puistoon, jossa nähtävänä oli monenlaisia geotermisiä ilmiöitä, kuten esimerkiksi Lady Knox -geysir, joka tarvitsi hieman liukastetta purkautuakseen; opas nimittäin sujautti geysiriin hieman saippuaa ennen kuin massiivinen vesisuihku pääsi ilmoille. Tähän päivään sisältyi myös kaikista muista Uuden-Seelannin päivistä poikennut yllätys. Geysirille saapuessani olin kuulevani suomenkielistä puhetta mutta aluksi en kääntynyt katsomaan, luulin kuulevani harhoja. Hetkeä myöhemmin kuuntelin samaa uudelleen ja tällä kertaa sain jopa paikannettua äänen lähteen. Kyseessä olivat ensimmäiset suomalaiset, jotka olen kierrellessäni sattunut näkemään! Päädyimme kiertämään koko puiston yhdessä ja sen jälkeen vielä lillumaan Hot'n'cold nimisessä "salaisessa" uimapaikassa. Paikka oli ehdottomasti nimensä veroinen; paikoitellen vesi oli lähes sietämättömän kuumaa, paikoitellen taas aivan liian kylmää. Mutta keskiarvo oli juuri sopivaa, aivan kuten Kultakutrin viimeinen puuro. Terveisiä vaan Marcukselle ja Miralle jos satutte tämän lukemaan :D Oli erittäin mukava puhua väliin vähän Suomea ja laajentaa keskustelua small talkin ulkopuolelle, mitä koulussa pääosin joutuu harrastamaan.

Lady Knox -geysirin purkautumista

Thermal Wonderlandissa jonniin sortin lammikon äärellä

Reissuista reissun sisällä on muodostumassa ennakko-odotusten mukaisesti koko homman kohokohtia. En malta odottaa maaliskuun alkua ja kahden viikon lomaa, kun vuorossa on viikko eteläsaarella vuokra-auton kanssa ja viikko Australiassa sekä varmasti unohtumaton Australian GP 2017 :) Pohjoissaarta saanen kiertää vain tuollaisten viikonloppureissujen muodossa, ainakin jos toinen opiskelublokki on samanlainen kuin ensimmäinen.

Tarkempia kuulumisia saa kysymällä, tänne on hankala kaikkea muistaa tai jaksaa kirjoittaa. Kuulemisiin!