Meikäläisen seikkailu kohti maailman toista puolta alkoi siis 4.1. Pakkanen oli... sanotaanko vaikka riittävän kireää, ja Uuden-Seelannin kesään valmistautunut vaatetus oli hieman niukkaa. Suomessa matkustaminen ei oikein sujunut, teknisten ongelmien takia kaukojuna olis saavuttaessa nelisen tuntia myöhässä ja lähijunakin vajaan puoli tuntia. Kylmän kangistamine jalkoineni pääsin lopulta lentokentälle, josta matkani jatkui Hong Kongin kautta Aucklandiin. Matkan kohokohtia olivat eittämättä pyöriminen maailman kahdeksanneksi vilkkaimmalla lentokentällä, josta bongasin esimerkiksi edullista viskiä. Toinen vihjaus siitä, että nyt ollaan isossa maailmassa oli se, että kuuden tunnin aikana näin Hong Kongissa 6 kpl Airbus A380-lentokoneita: siis 2% kaikista maailman suurinta lentokonetta edustavista yksilöistä. Ei vaikuta paljolta, mutta itselleni jännää.
 |
| Edullista kiinalaista viskiä. Ottaisin kuusi pulloa, kiitos. |
Kun saavuin viimein Aucklandiin n. klo 13:20 paikallista aikaa, näytti sää pilviseltä. Kuitenkin kun kone pudotti korkeutta ja näin ensimmäistä kertaa maan, jota tulisin kutsumaan kodikseni seuraavat puoli vuotta, en voinut muuta kuin hymyillä. Aurinko paistoi, maa oli vihreä ja meren turkoosius oli jotain, mitä en aiemmin ollut nähnyt. Positiivinen ensivaikutelma oli syntynyt. Lähestyttäessä lentokenttää pystyi koneesta bongaamaan myös ensimmäiset lampaat; niitä näytti todellakin olevan melko paljon. Jo pelkästään sillä yhdellä pellolla, minkä näin.
 |
| Näkymä lentokoneen ikkunasta vaikutti välittömästi vähintäänkin hyvältä. |
Paikan päällä viivästykset jatkuivat, kun lentokentältä nouto oli myöhässä. Soitin minulle annettuun numeroon ensimmäistä kertaa vartin merkin kohdalla. Sanottiin, että odota siinä mäkkärin nurkalla, menee 20 min. Max. Kyyti saapui lopulta tunnin ja viiden minuutin jälkeen. Mutta samapa tuo, kiirettä mihinkään ei ollut. Ulkona oli 23 astetta lämmintä ja aurinko paistoi. Tuo päivä meni hostellihuoneeseen asettuessa ja illalla Aucklandissa käyskennellessä; ison kaupungin tuntuahan siinä oli.
Ensimmäiset päivät sujuivat turistina toimimisessa ja kaupunkiin tutustuessa. Muu kuin kävellen kiertely oli hieman hankalaa, koska Internet on täällä suhteellisen rajattu etuoikeus. Vaikka kävin jo toisena päivänä hakemassa itselleni paikallisen liittymän, oli lohtu laiha. Kuukausidata on rajoitettu 4,5 gigabittiin. Tylsinä päivinä Suomessa tuo riittää omilla tottumuksillani pariksi päiväksi.
Mutta en hukkaa enempää aikaanne detaljeihin ensimmäisistä päivistä, vaan siirrytään seuraavalle viikolle. Varsinainen koulunkäynti alkaisi keskiviikkona 16.1. ja ennen sitä pitäisi käydä rekisteröitymässä koululla. Itse hoidin tämän jo maanantaina, jossa alkoi selvitä myös oma tilanteeni. Lomakkeisiin kirjoittamiani tietoja piti aina tarkistella jostain syystä. Tässä vaiheessa en ollenkaan tiennyt miksi. Keskiviikkoaamuna saavuin takaisin opinahjolle, joka sijaitsee aivan Aucklandin ydinkeskustassa. Kun uusista opiskelijoista vastaavat ihmiset alkoivat puhua, en oikein saanut sijoitettua itseäni mihinkään ohjelmaan. Koko ajan puhuttiin, mitä tärkeää tapahtuu kahden study blockin jälkeen ja itse tiesin, että omat opintoni täällä olisivat vain sen kaksi blockia. Sitten tauolla kävin kysymässä, että mihinköhän ryhmään kuulun. Vastauksena sain: "Et oikeastaan mihinkään. Olet tämän saapumisryhmän ainoa vaihto-opiskelija. Ja koska olet kotimaassasi opinnoissasi sen verran pitkällä, niin sinut laitetaan hieman edistyneempien kursseille." Suomeksi sanottuna ekat kolme päivää yritä tutustua fukseihin, sen jälkeen täysin toiseen ihmisryhmään. Nice.
 |
| Perjantain visiitti museoon oli mielenkiintoinen. Oli vaikuttavaa nähdä, miten mullistavia vekottimia maorit olivat onnistuneet tekemään ilman juuri minkäänlaisia työkaluja. |
Kokonaisuutena orientaatioviikko oli omalta osaltani jonkinasteinen pettymys odotuksiini nähden. Koulun puolesta ei tullut minkäänlaista tukea, ei edes järjestettyjä tapahtumia, muihin tutustumiseen. Tunsin olevani yksin; kaikki muut opiskelijat ovat intialaisia, kiinalaisia, korealaisia tai samoilta suunnilta. Ihan sama keneltä kysyin vaikka missä asut, vastaus oli serkkuni tms. luona. Ja muiden englannin puhuminen oli sen verran huonoa, että aina jos olin keskustelemassa useamman ihmisen kanssa, niin he alkoivat välissä puhua keskenään omaa kieltään jättäen minut täysin huomiotta, sitten palasivat minuun. Ja minusta tuntui kuin olisin menettänyt osan keskustelua. Hankaluutena toki myös paksu aksentti hyvin monilla. Etenkin intialaisilla. Aistin hankaluuksia sosiaaliselle elämälleni... Orientaation huipennus oli perjantain kierros sataman merenkulkumuseossa sekä risteily purjelaivalla sataman alueella. Keli tuona päivänä oli sentään mainio.
 |
| Risteilyltä sai kohtuullisen näkymän Aucklandin keskustasta. |
Seuraavana maanantaina alkoi varsinainen koulunkäynti. Minulle kuitenkin annettiin vaihtoehtoisia ryhmiä, joissa voin käydä luennolla. Rakensinkin lukujärjestykseni siten, että koulua olisi vain tiistaisin ja torstaihin. Tiistaiaamu sujui hyvin, luennoitsija oli asiallinen ja opiskelijat kuuntelivat. Iltapäivä puolestaan... Ei sujunut. Luennoitsija oli erittäin hiljainen intialaismies, jonka puheesta ei saanut selvää ei aksentin, eikä voimakkuuden takia. Lisäksi hän ei saanut ryhmää kuriin: luennon lopuksi käytiin melkein tunti turhaa väittelyä, miten ryhmätöitä varten ryhmiin jakaminen tehdään. Tänä aikana luennoitsija "päätti" metodin kolmesti. Mutta keskustelu jatkui, ilman mitään editystä. Kävin tämän jälkeen kysymässä, olisiko mahdollista vaihtaa toisen luennoitsijan ryhmään. Normaalisti ei, mutta sain poikkeusluvan. Loistavaa, sillä pääni ei olisi kestänyt kahdeksaa viikkoa tuollaista menoa. Ja läsnäolopakon kanssa.
Kyllä, täällä opiskelijoiden pitää olla läsnä 100% luennoista. Päivä jakautuu aamu-(8.30-12) ja iltapäiväsessioon(13-16:30), joissa molemmissa on opetusta. Itselläni muutoksen jälkeen siis ma-to aamusessiot. Kurssini ovat International Marketing, jossa ensimmäiseksi tehtäväksi annettiin kirjoittaa min. 2500 sanan raportti siitä, miten Aucklandilaista tuotetta voisi viedä jollekin markkina-alueelle ja olisiko se kannattavaa. Itse päätin kokeilla viedä punaviiniä Suomeen, raportti on itsessään alkutekijöissään. Toinen kurssi on Principles of Leadership, josta en osaa oikein sanoa mitään. Ensimmmäinen raportti on 6000 sanaa, mutta tähän mennessä on vain heiluteltu käsiä. Mielenkiinnolla odotan, mitä seuraa.
 |
| Opiskelujen lomassa ehdin myös jo vaeltaa Aucklandin korkeimmalle luonnonkohteelle, Mount Edenille. Saman illan myrskyä edeltävät tuulet tuntuivat huipulla jo melko kivasti. |
Ensimmäisen viikon opiskelujen lomassa koetin kuumeisesti etsiä itselleni pysyvämpää asumusta kuin hostelli. Tämäkin osoittautui melko hankalaksi. Asuntometsästyksessäni lähetin yhteydenottoja n. 50 paikkaan, josta vastauksia tuli takaisin ehkä 15. Näyttöön asti keskustelu jatkui kahdeksassa paikassa, joista kolme oli siisteydeltään sanoinkuvaamattoman huonoja. (#vainvirtsantuoksujutut) Lopulta päädyin asumaan keskustan läheisyyteen Morningsiden lähiöön. Toistaiseksi ainoat valitukset ovat erittäin täysi jääkaappi ja se, että huoneeni kattolamppu kuulostaa siltä kuin joku paistaisi vieressä jotain pannulla. Asunnon etsimisessä parhaat ystäväni olivat paikallinen tori.fi, TradeMe sekä kärsivällisyys.
 |
| Tässä huoneessa asustelee "Artie" muutaman kuukauden |
Siinäpä pähkinänkuoressa ensimmäiset viikot. Paljon enemmänkin olisin voinut kirjoittaa, mutta jättäkäämme ne toiseen kertaan. Toistaiseksi kokemus ei joiltain osin ole ollut sitä mitä odotin, kiitokset kaikille jotka ovat minua lievän koti-ikävän keskellä tukeneet :)
